Olen muuttanut, uusi ihana kiiltävä päiväkirja löytynee allaolevia linkkejä napsuttelemalla
www.vivven.blogspot.com http://vivven.blogspot.com/ http://vivven.blogspot.com/
http://vivven.blogspot.com/ http://vivven.blogspot.com/ http://vivven.blogspot.com/
xx
KIITOS ÄITI !!! Nyt voin tulla hyvällä mielellä kotiin, eikä tarvitse ottaa stressiä meikkipussin lumeneutumisesta. Kiitsa! <3
Viimeaikain parhaita hetkiä kuvina
Tänään lupasin itselleni, etten saa mennä nukkumaan ennen kuin olen kirjoittanut blogiin. Ihan liikaa asioita on ehtinyt tapahtua, kaikki suuret tunteet laantua, ja pikkuseikkoja unohtua. Nyt kirjoitan kaiken ylös minkä muistan, ja palaan sitten myöhemmin jos joku relevantti kokemus unohtuu. Yöunet ovat olleet maukkaita ja ihanan pitkiä liian hektisen viimeviikon jälkeen, nyt on paljon mukavampaa, rauhallisempaa.
Tein viimeviikolla varmaan joka ikisenä iltana jotain, kävin monta kertaa lähiöbaarissamme, tutustuin paikallisiin, värjäsin hiukseni tummemmiksi mitä aurinko oli ne haalistanut, tein parikymmentä tuntia töitä kahvilassa ja ainakin miljoona tuntia kotona, koin kenkäkriisiä sateisina päivinä, jätin siivoamatta huoneeni monista syistä, söin vegepitsaa kahtena iltana ja lammassalaattia kolmantena, sain muutaman ihanan uutisen Suomesta, ikävöin vähän koiraani ja ystäviäni ja veljeäni ja isää ja äitiä, yritin nukkua päiväunia siinä kuitenkaan onnistumatta, otin monta särkylääkettä aamuisiin päänsärkykohtauksiini, unohdin ottaa kalanmaksaöljykapselit, vedin Australia-aikani ensimmäiset raivarit, tunsin itseni surulliseksi, sain viinipullon lahjaksi työnantajaltani, join shamppanjaa töissä kiireisen maanantain lopetukseksi, hemmottelin itseäni kahdella parilla uusia kenkiä.
Värjäytin hiustenkohennuksen sivussa myös vessapytyn kannen, jota hinkkasin tuskanhikikarpalot otsalta nopuen muunmuassa mäntysuovalla, kynsilakanpoistoaineella, lattianpesunesteellä, kosteusvoiteella, käsidesillä, ruokaöljyllä, valkaisevalla hammastahnalla, shampoolla.. Nyt se on jo melko vaalea, oikeastaan jo niin vaalea, että todella yllätyn jos joku huomaa mun pikku vahinkoni. En tiedä miksi, enkä todellakaan tiedä miksi kerron tämän, mutta olen pienestä asti kammonnut asioiden rikkomista/vahingoittamista, ja pahoittanut niin tapahtuessa mieleni niin syvästi, että olen piilottanut ne tavarat. Ennemmin sanoisin vaikka hävittäneeni lainassa olevan kirjan tai veljeni kameran kuin rikkoneeni ne. Mä pelkään että joku suuttuu. En osaa edes kuvailla sitä tuskaa minkä koin yhtenä aamuna, kun astianpesukoneen avatessani yksi viinilasi oli särkynyt koneessa.
Tänään kävin yhden parhaan aussi-ystäväni kanssa illallistamassa. B nauraa niin paljon ja niin kovaa, ja oikeastaan kaikelle mitä mä ikinä keksin sanoa, että se naurattaa muakin. Oltiin the Jacksonssin ehdottomasti nauravaisin pöytä, molemmat huutonaurettiin typerille vanhoille vitseille, joissa ei ollut mitään järkeä. Sitten yritettiin jatkaa keskustelua alkuperäisestä aiheesta, mutta pelkkä toisen naaman katsominen sai aikaan kamalan hohotuksen. B:tä huvitti tänänä erityisesti se, miten antaumuksella mä tykkään suorittaa ruokaostoksia. Miten mä haahuilen reilusti yli puolituntia supermarketissa ihan vaan tuijottamassa paketteja, lukemassa niiden sisältöjä, valitsemassa mahdollisesti kaikkein maukkainta leipää. Kävin tänään aamulla kaupassa, pyysin D:ltä rahaa ja sain viisikymmentä dollaria, kävelin valtavaa kärryä työnnellen jokaisen hyllyrivin välin vähintään kahdesti, kuuntelin musiikkia ja naputtelin kynsiäni kärryn kahvaan. Etsin kuivattuja omenalastuja, mutten löytänyt niitä mistään. Kassaneitiä silminnähden huvitti se, miten halusin itse pakata ostokseni kangaskasseihin.
B kertoi tänänä illallisellamme erään yhteisen ystävämme todella pahoittaneen hänen mielensä sunnuntai-illan juhlahumussa. Tämä yhteinen ystävämme, sanotaan vaikka G:ksi, osaa olla muutaman drinkin jälkeen todella pisteliäs ja ilkeä. Erityisesti B:tä hän jaksaa aina tökkiä, ja me muut lähinnä katselemme seinään vaivautuneesti. Tuntuu aika idioottimaiselta kertoa miltei kolmekymppistä tyttöä käyttäytymään paremmin ystäviään kohtaan. Oli miten oli, G on minusta ollut aina aika mukava tyttö. Ehkä hieman turhan julma ja lapsellinen riitelijä muille tytöille, mutta minulle aina mukava. Siksi minua loukkasikin tänään se, miten B kertoi G:n musta puhuneen. Kuinka me ollaan kaikki olleet samassa baarissa sunnuntaina, ja mun ollessa santsaamassa virvokekuppiani G on katsonut asiakseen avautua siitä, miten tyhmä mä hänen mielestään olen. Ja miten mä en tajua enkä ymmärrä muiden ihmisten ylpeyttä heidän kotimaistaan. Mä en ole todella, todella pitkään aikaan elämässäni ollut niin loukkaantunut mitä nuo sanat kuullessani. Ihan jo siksi, kuinka idioottimaista on spekuloida jonkun samassa joukossa olleen älykkyyttä tämän ollessa paikalla. Saatika syyttää toiselta puolelta maailmaa muuttanutta kotimaan tärkeyden väheksymisestä. Toisaalta tunnen koko asian ylöskirjaamisen ja muistelun niin turhaksi, koska me nyt tullaan jokatapauksessa tapaamaan toisiamme monta kertaa, ja koska mulla ei ole mitään koko henkilöä vastaan - päinvastoin!, JA vihanpitäminen ei hyödytä mitään tässä maailmassa. Eniten mua harmittaa se, miten syvästi mua G:n kommentti mun älykkyydestä mua loukkasi - mähän tiedän ettei se pidä paikkaansa! Jostain syystä silti tuollainen solvaus tekee paljon enemmän kipeää mitä ulkonäön tai vaikka englannin ääntämisen kritisoiminen. Tietenkin mä ymmärrän, etten ole tyhmä. En todellakaan. Hämmentää vaan, miten ihmeessä joku voi sanoa niin, ja miksi? No, ihan sama. En mä aio asialle tehdä mitään, lähinnä siirtää takimmaiseksi ajatukseksi. Ei ole suuremman mietinnän arvoista.
Olen löytänyt uuden kirjan, mitä luen jatkuvasti: Sookie Stackhouse novels, eli TRUE BLOOD-sarja kirjoina. Lievittää kolmannen kauden odottamisen tuskaa, ja vaikkei nuo ehkä aivan niitä avardeja voittavien kirjojen tasolle ylläkkään, ovat ne todella koukuttavia, kätevästi mukanakuljetettavia pokkareita, ja hyvää kielitreeniä. Tuntuu ihanalta kantaa hyvää kirjaa mukana kaikkialla, koska missään ei ole tylsää. Mä oikein odotan bussimatkoja ja tyttöjen lemppari tv-sarjoja, että saan syventyä hetkeksi ihan johonkin muualle. Onneksi mulla on kaikkien kirjojen boksi, sillä noita lukee aika nopealla tahdilla läpi.
Mä odotan vappua, ensiviikolla olevaa palkkapäivää, C:n saapumista takaisin Sydneyyn Jenkeistä, omia synttäreitäni, kevään alkua, ja päätöstä lähteä vaiko jäädä. Ennenkaikkea mä kuitenkin odotan jotain, mistä en vielä tiedä mitään. Paitsi että se on hauskaa.
xx
Rakas päiväkirja, nyt liikutaan vähän hyvän maun rajoilla. Tai ehkä niinkään hyvän maun, vaan sen, miten ruudun toisella puolella reagoidaan. Tämä on nyt virallisesti mun ensimmäinen ihan full-on muotiin ja/tai meikkihin liittyvä postaus, eikä varmastikaan jää viimeiseksi. Haluan pohjustaa tätä siksi, että tiedän jonkun mahdollisesti vetävän hernepussin nenäänsä kun en puhu vain itsestäni ja onnellisuudesta ja ikävästä joka hetki, mutta terveisiä takaisin; tämä on mulle rakas harrastus siinä missä surffaus, yöjuoksu, shoppailu ja kirjoittaminenkin. Ja tätä oltiin toivottu, ja nyt myös saadaan, koska musta ihanaa puhua meikeistä hetki. Jos ei kiinnosta, niin skipatkaa toki. On mulla ihan “oikea” postaus tulossa heti huomenna, ei hätää.
Päätin aloittaa listaamalla muutaman mun ihan ehdottoman suosikkituotteen, koska mä ainakin olen kokenut kosmetiikka-valtameressä oikeesti hyvin tuotteiden löytämisen toisinaan hieman haastavaksi, vaikkakin aina yhtä mahtavaksi seikkailuksi. Muotilehdissä ja muissa kauneusjutuissa esitellään aina tuhatta ja yhtä “tosi hyvää” ripsaria ja rasvaa ja muuta, mutten oikein koe niistä tulevan informaation ja arvostelun oleevan tarpeeksi puolueetonta ja kriittistä. Kosmetiikkablogit ovat suosikkilukemistoani myös siksi, koska niissä tuotteita testaa ihan oikeat ihmiset ihan oikeassa arjessa ja juhlassa. JA harvemman leipä tulee siitä, että mitään brändiä pitäisi ylistää ihan tyhjästä.
Ohessa siis Vivven ultimate kosmetiikkalempparit, lahjomatta valitut ja rakkaudella suositellut !
Helena Rubinsteinin Magic Concealer, sävy 002 Medium. Aivan paras peiteaine mitä on markkinoilla! Rubinsteinin peiteaine on ohutta, mutta niin pigmenttistä, että sitä tarvitaan vaan pienen pieni tippa punottaviin kohtiin/nenänpieliin/epäpuhtauksia peittämään/whatsoever. Tummat silmänaluset eivät ole mulle olleet ikinä ongelma, eikä siksi, että saisin aina nukuttua kunnolla, vaan siksi, että mulla on oikea peiteaine. Olen kokeillut muutaman halpismerkin lisäksi myös Make Up Storen, Cliniquen ja Joe Blascon vastaavia, mutta palannut samaan jo niin monta vuotta.. Toi vaan yksinkertaisesti kaikkein riittoisin, ohuin kosteusvoiteen/meikkivoiteen päällä käytettäväksi, runsaspigmenttisin ja hygienisimmin pakattu. Tätä saa myös Suomesta, eli haltuun vaan! Hintaluokka on toki korkeampi kuin jonkun marketista saavan kanssasiskonsa, mutta yllämainituilla erinomaisuuksillaan ostamisen arvoinen tuote. Hinta pyörii muistaakseni jossain 30-40euron välimaastossa.
NARSin aurinkopuuteri, sävy LAGUNA
NARSin “legendaarista” aurinkopuuteria olen käyttänyt myös useamman vuoden, enkä muita enää ostakkaan. Se on riittoisa, ihanasti mattamustaan pakattu ja hienojakoisesti levittyvä tuote. Sävynä LAGUNA on ainakin NARSin valikoimista paras, sillä se käy ympäri vuoden koko kasvoille vähän sävyä ja varjoa antamaan. Talvella ainakin tälle kalkkilaivan kapteenille pienikin annostus riittää antamaan elonmerkkejä kasvoille, mutta kesälläkään (tai Australiassa, hahhah) suurempien sutimisten jälkeen lopputulos ei ole ylikuormitetun tai sotkuisen näköinen. Myös juuri täydellinen määhä hohtoa ja mattaa on tässä puuterissa kohdillaan, että varjostamiset onnistuvat samalla tuotteella. Käytän myös usein -etenkin täällä päivettyneenä- myös luomivärinä! NARSsia ei saanut ainakaan mun Suomi-aikanani sieltä, mutta muistaakseni Tukholma-Tallinna akselilta TAI viimeistään nettikaupoista saa! Hintaluokka on jotain about 40-50euroa, mutta lohdutukseksi voinee kertoa, että mulla yksi rasia kestää noin vuoden. Kuten kuvasta näkyy, itse vetelen mun LAGUNAn loppuja, vaikka toikin nurkkajämä tuleekin kestämään vielä muutamaksi kuukaudeksi.
Stila stay all day waterproof liquid eyeliner, sävy black
Tämä eyeliner on mun uusi kosmetiikkasuosikki - ostin tämän suhteellisen heräteostoksena Gold Coastin meikkiputiikista huomattuani sen olevan vedenkestävä ja todella näppärä. Ensimmäisten käyttökertojen jälkeen olin jo aivan koukussa, ja tästä on tullut mun jokapäiväinen ehdottomuus pysyvän koostumuksensa, todella intensiivisen ja kiiltävän lopputuloksensa ansiosta. Kuten ystävät ja tuttavat tietää, mun arkisin meikki on simppeli ja nopea vaaleahkoa-luomiväriä-ja-kissarajaus-yläluomelle. Tällä tussimaisella linerillä se on niiin helppoa ja niiiiin nopeeta, ja vaikken tota mitenkään sukellus-mielessä halunnut tuota vedenkestävyyttä, olen huomannut sen erittäin käteväksi ominaisuudeksi kun meikin täytyy kestää hikoillessa ja töissä ja juhliessa, ja vaikkapa sitten sukeltaessa. Mä en tiedä tiennyt mitään inhottavampaa kuin huomata kesken työpäivää, että rajaukset on rapisseet jonnekkin kulmaluun ja ohimon välimaastoon. Eipä oo ollut stressiä.
Ennen Stilan eyelineriä mä vannoin YSL:n vastaavan nimeen, ja ostinkin niitä tiuhaan tahtiin käyttööni. Nyttemmin olen kuitenkin todellakin kääntänyt takkini, sillä vaikka YSLn vastaavalla tarkkaa jälkeä saakin, on Stilan kestävyys -mutta helppo puhdistuskin!- ja todella musta pigmentti aivan paras kaikista. Tätäkään ei saa Suomesta, mutta nettikaupoista löytyy varmasti useista, ja muualta Euroopasta myös. Hinta oli jotain 40 dollarin luokkaa, eli n. 25euron hinnalla pitäisi irrota.
Yves Saint Laurent kulmakynä, sävy 4
What can I say? Mulla on pahimman luokan kulmakarvaobsessio. Mun kulmat ovat meikkaamatta ruman harvat ja jotenkin muodottomammat, eli kulmien meikkaus on mulle ihan ehdoton meikkirutiini. YSL:n kynä on paitsi just sopivan ruskeanharmaa sävy useimmille tummahiuksisille Eurooppalaisille (tästä keskustelin eilen Venäläisen kosmetologin kanssa meikkiostoksilla), on se myös a) riittoisa b) pysyvä. Toisessa päässä olevalla kulmaharjalla saa myös pehmennettyä kynän jäljen luonnolliseksi ja pehmeäksi. En voi elää ilman tätä, tai no ehkä just elää, mutten meikata. Tätä saa Suomesta, ja hinta on muistaakseni 20euroa.
GOSH voidemainen luomiväripuikko & GOSH luomivärinpohjustuspuikko
Näihin rakastuin puolivahingossa. Ostin yhden tuon beigen luomiväripuikon ikuisuus sitten sen kätevän levitystavan ja kivan sävyn takia, mutta sellaisenaan se on aika mitäänsanomaton voideluomiväri, joka pahimmillaan leviää luimivakoon/levittää kynärajauksia tai ripsareita. Ei siis hyvä. NO, sitten luin jostain meikkiblogista tuon tuotteen olevan vedenkestävyydensä ja voidemaisen, “tahmean”, koostumuksensa ansiosta olevan lois-ta-va pohjustaja luomiväreille! Halvatkin luomivärit, jotka ennemmin pöllyää kuin jättää pigmenttiä, pysyvät todella kauan juuri siinä kohtaa missä pitääkin, ja sen lisäksi sävyt tulevat paremmin esiin.
Tämä tuote loppui multa reissun aikana, ja aivan paniikissa soitin äidille ja pyysin lähettämään lisää. Paketista paljastui myös tämä “ihan oikea” pohjustusainekkin, joka toimii myös oikein hyvin. Ei leviä hileet eikä smokey eyet, todisteena voidaan vaikka pitää sitä, miten rakkaat ystäväni aina Suomessakin kysyivät miten mulla voi pysyä meikki tiptop-kuosissa vaikka läpi koko viikonlopun sen enempää korjaamatta. Niin tylsältä kun se kuulostaakin, niin salaisuus on pohjustus. Näillä tuotteilla siihen menee aikaa viisi sekuntia enemmän kuin muuten sutimalla, ja sitten voikin unohtaa edes meikanneensa. Parasta. Hintaa on vissiin 6 euroa/ kipale. Mm. Sokos myy näitä, useissa eri sävyissä! Itse olen jumiutunut tohon Love that beige!:en, sillä se “voimistaa” juuri sopivasti kaikkien vaaleiden luomivärien sävyjä.
Make Up Storen luomivärit
MUSin luomivärit ovat sitä paljon puhuttua hinta-laatu -suhdetta. Yksi tollanen isompi nappi maksaa muistaakseni 14euroa, ja siitä riittää 1) iloa & 2) pigmenttiä todella pitkään. Sävyvalikoima on mykistävä, ja sieltä löytyy just ne kaikkein kivoimmat hohtavat sävyt, mattamustat kuin neonpinkitkin. Vaaleista sävyistä Meteor, Muffin ja Champange ovat niiiiiiiin täydellisiä ja monikäyttöisiä, todella runsaspigmenttinen ja mattamusta Pollution pitäisi olla jokaisella meikkipussissaan, ja pronssinen Rusty (kuvassa) on todella imarteleva ruskettuneelle iholle - luomilla tai poskilla!
Muilta meikkimerkeiltä ainakin Lancome, MAC ja L’oreal ovat olleet mulla ahkerassa käytössä ja hyvin palvelleet.
Make Up Storen ripsentaivuttimet & L’oreal telescopic-ripsiväri
Ripsien taivuttaminen on mulle sama asia kun hampaiden harjaaminen. Sen mä vaan teen ihan aina, poistuin mä sitten töihin, dinnerille tai viemään roskat. Ehkä se on kosmetiikkaklishee, mutta se nyt vaan avaa silmät. JA tekee ripsaroinnista helpompaa, ja lopputuloksesta kauniimman. Mulla ei ainakaan ole niiiiin kaarevat ripset, etteikö pienestä taivuttelusta aamuisin olisi ytyä. Hinta taisi olla 15 euroa, ja käyttöikää ainakin omillani on ollut jo monta vuotta. Myös näissä olevan ton kumityynyn olen kokenut kestävimmäksi koskaan käyttämistäni - en ole joutunut uusimaan sitä vielä kertaakaan, eikä mitään kulumisen merkkejäkään ole nähtävissä.
Telescopic nyt on ihan oma lukunsa. Aloitetaan vaikka siitä, että mä olen käyttänyt varmaan kaikkia markkinoilla olevia ripsivärejä. Halpoja, kalliita, väriseviä, kaksipäisiä.. Tätä mä olen käyttänyt siitä asti kun se tuli Suomen markkinoille vuonna 2006, eli aika monta putkiloa. Tosi monta. Telescopic vaan tekee mun ripsille ihan kaiken, mitä mä voin tuotteelta toivoa; erottelee, pidentää, tuuhentaa sopivasti, levittyy ilman paakkuja. Mikään ripsari ei ole parempi, ainakaan jos mittapuuna pitää silmien ja ripsien kehuilta tuntemattomilta. Tätä olen myös tylsyyteen asti hehkuttanut kaikille mun tuntemille ihmisille - mutta aika monelta tänäpäivänä se meikkipussista löytyykin. Hintaa on muistaakseni 14euroa, eli ihan perus. Tätä saa muuten myös vedenkestävänä, joka sekin on aivan loistava. Vesiliukoinen on vaan helpompi poistaa jos bileilta venähtää.
Vival oil touch-silmämeikinpoistoliinat
..Jos kuitenkin päätyy vedenkestävän ripsarin käyttäjäksi, on Vivalin laput ehdoton tuote peilikaappiin. Millään, siis MILLÄÄN, muulla tuotteella mä en ole saanut poistettua ihan mitä tahansa permanentti-waterproof-hilemeikkiä silmistä (tai muualta naamasta) ilman hinkkaamista ja noin desin-per-silmä - annostelua. Vivalin lappuja mulla menee yksi illassa, meikinpoisto käy nopeasti, ja takuulla lähtee kaikki. Lisäksi tuotteen ölyinen koostumus suojaa silmänympäryksen herkkää ja ohutta ihoa, eli siitäkin maailman isoin plus. Tässä taas yksi tuote, jota ilman en voi olla. Näitä mulle lähetetäänkin säännöllisesti Suomesta - en voi käsittää miten tässä vedenkestävien ripsivärien mekassa ei ole vastaavaa tuotetta! Laput ovat 100% puuvillaa, yhdessä purkissa on sata liinaa, ja hinta on 4,5e.
Dove sävyttävä kosteusvoide, sävy beige
Okei, tässä sitten vuorostaan tuote, mitä mulle pitää sitten taas lähettää Suomeen täältä päin maailmaa. Maailman paras päivävoide jokapäiväiseen käyttöön; sisältää kosteusvoiteen keveyden, aurinkovoiteen suojakertoimen, ja bonuksena myös pienen annoksen väriä ja pigmenttiä. Ihosta tulee heti aamupesun jälkeen nätin kuulas ja tasainen, eikä hyvinä päivinä meikkivoidetta edes tarvita! Etenkin kesätuotteena aivan loistava pohjameikkinä, mutta myös erittäin passeli meikin alle. Sävyjä on kaksi, beige ja honey, joista itse käytän tuota vaaleampaa.
Hinta oli jotain naurettavan vähäistä, olisko ollut 6 dollaria, eli noin kolme euroa? Tätä alan sitten maahantuoda kun AMKista valmistus, hahaha.
Palmer’s Body Gloss , Palmer’s Cocoabutter bodylotion, Nivea soft creme
Ensimmäisenä mainittu Body gloss oli mun ensimmäinen kosmetiikkaostos Australiaan tullessani. Lähinnä mua huvitti toi nimi, ja oli pakko kokeilla millaista rasvaa sieltä tuubista tulee - ja voih! Olenko mä ainoa, vai onko joku joskus pienessä mekossa ulos mennyt toivonut, että kroppaa voisi kanssa meikata? Body gloss tuoksuu ihanasti vähän kookokselta, kosteuttaa, ja nimensä mukaisesti heleyttää ihon väriä ja hohtaa nätisti. Ehdoton ainakin “sukkahousuiksi” näin kuumissa olosuhteissa, mutta myös käsivarsi-decoltee -alueella havaittu toimivaksi.
Saman merkin kosteusvoide tuoksuu kaakaovoille, kosteuttaa niiiiiiin hyvin, ja tulee kätevässä pumppupullossa. Toi on myös aivan kulttituote mm. raskaana olevien naisten keskuudessa sen arpia ehkäisevän ja -korjaavan vaikutuksen ansiosta. Sen puolen toimivuudesta en osaa pahemmin sanoa, mutta maailman parhaan tuoksunsa takia ostan aina.
Viimeisenä sitten Suomestakin saatava huipputuote, eli Nivea soft creme. Nivean perusrasvaa levitän naamalle ja kaulalle ja tatuoinneilla ja käsivarsille ja välillä myös yöksi jaloille. Se on niin vähän tänäpäivänä markkinoitu kulttirasva, vaikka ansaitsisikin kulttiaseman rasvahyllyllä. Yksinkertainen ainesosalista ei tee pahaa mun herkälle ja toisinaan kuivalle iholle, mutta huimasta kosteutuksestaan huolimatta käy myös meikin alle ilman että alkaa “rullaamaan”. Hintaa taitaa olla 5euroa per purkki, eli halpaa ja toimii. Tätä mä käytän yleensä ns. yövoiteena ton paksumman koostumuksensa takia, ja aamulla on sitten naama kuin ns. vauvan pakara.
Rasvakuvasta unohtui muuten ikisuosikkini Elisabeth Ardenin Eight hour creme, jota käytän uskollisesti kaikkeen rohtumaan ja naarmuun ja kuivaan kohtaan ja palohaavoihin ja tatskoihin ja huulikiiltona ja hiusten latvoihinkin paremman puutteensa. Maailman riittoisin tuubi on myös rahoille vastinetta - yhdellä tuubilla on hintaa muistaakseni jotain 30 euron luokkaa.
*
Okei maailma, oliko ihan kamalaa ja paskaa ja ei-kiinnostavaa luettavaa, vai onko tälläinen materiaali tervetullutta? www.formspring.me/vivven saakoon taas jälleen toimia kommenttimeren leikkikenttänä, ja kaikki postaustoivomuksetkin ovat tervetulleita - vaikka muistuttanenkin tässä, että ensisijaisesti tämä onkin mun ihan arkisista jutuista verbaalisesti fiilistelevä pikku saitti. Ei pelkoa siis, mikäli mun meikkipurkit ja korkokengät ei inspiroi. Toivottavasti jollekkin tästäkin oli iloa ja riemua ja ehkä apuakin.
xx
..siksi mulla on myös sähköposti näkyvillä tuolla alhaalla, tai voihan mut facebookistakin hakkeroida ja laittaa messagea (:
vichy__23@hotmail.com , kerro toki huolesi ja murheesi ja ilosi ja riemusi.
Mulle saa myös lähettää geishaa ja lakrisaleja kun ovat päässeet loppumaan. Ruispalatkin maistuis.
Aluksi haluan nillittää tästä miten en osaa laittaa tänne kommentointimahdollisuutta. Siis voihan kaikki kirosanat maailmassa putkeen ja potenssiin kolme! Tekis mieli muuttaa koko blogi johonkin bloggeriin tms. jossa tulee kommentointimahdollisuus automaattisesti messissä, koska mä en vaan kykene tajuamaan mitä mä teen väärin. Mua inhottaa ja vituttaa ja ärsyttää ja surettaa ja harmittaa ja itkettää. Miten ihmeessä tänne saa sen discussin koodattua? Neuvoja ja datatukea otetaan vastaan toivoo nimimerkki onhan tää jo tosi säälittävää. www.formspring.me/vivven on kyllä sinänsä ihan hieno keksintö, mutta pituusrajoitus kommenteissa ottaa mua päähän, ja ei oikein anna mahdollisuutta kommentoida jotain TIETTYÄ postausta tai kuvaa tai whatsoever. Huoh.
..Mutta nyt itse asiaan. Multa oltiin toivottu tällaista postausta blogeista mitä mä itse luen, ja mieluusti sen kanssa toteutan, koska muutamia ihan hyviä seuraan oikeastaan joka päivä. Nämä eivät sitten ole missään järjestyksessä, vaan ihan mun muistin mukaan. Blogilista on mulle niin uusi juttu (lol), etten ole sinne vielä kaikkia seuraamiani klikkaillut.
Noiden yllämainittujen lisäksi luen noin tuhatta muuta muotiblogia, mutta ainakaan nyt heti äkkiseltään ei tullut muita ehdottomasti framille nostamisen arvoisia. Kosmetiikkablogeja selaan sille päälle sattuessani tosi fiiliksissä, mutta tiptoesin lisäksi mulla ei ole mitään suosikkia niistä vielä löytynyt.
Aika moni ystävä tai tuttava pitää muotiblogia, ja niitä sitten tulee luonnollisestikin seurailtua vaikkei tyylillisesti liikuttaisikaan, ihan jo kuulumisien takia. Myös Livejournaliin mulla on tili vaikken sinne kirjoita, ja sieltä myös seuraan ystävien vointia säännöllisesti.
Mua harmitaa se, miten vähän olen löytänyt “samanhenkisiä” blogeja mitä omani on, koska niin mielellään mä lukisin jonkun tarinoita ihan tavallisesta arjesta ja elämän pienistä ihanista asioista. Joo, ehkä muotiblogit ovat nyt suurinta huutoa ja ginatricotin rättejen kuvaaminen päivittäin on jonkun mielestä kivaa luettavaa, mutta voih miten kivaa olisi lukea jotain oikeaa “lifestyle”-blogia. Jos joku tietää, saa EIKU pitää vinkata, koska mä luen mielelläni paljon muustakin kuin vaatteista ja shamppoista. Ja jos joku tietää ratkaisun kommenttiongelmaani, arvostan vastausta.
xx
ÄÄÄ mä luulen että tää jatkuis jotenkin, tässä taitaa olla joku pituusrajoitus. :( Voisitko pistää loppuosan kanssa, kiinnostaisi tietää miten toi jatkuu!
Pämppätiistai.
Rakas päiväkirja, jo tsiljoonannen kerran voin valitella kiireisyyttäni ja huonoa aikataulutustani elämässäni. Mä olen tehnyt niiiiiin paljon töitä kotona ja vielä vähän päälle kahvilointia, että olen yksinkertaisesti liian väsynyt kirjoittamaan. Lisäksi olen eksynyt muutamaan otteeseen maistelemaan viinejä täällä, ja se ei kyllä edesauta kirjoitusinspiraatiota. Viininmaistelu on kyllä ollut ihan parasta, juuri sellainen pieni hengähdystauko meidän kodista. Paljon uusia, hauskoja muistoja, joille voin nauraa yksinäni ja jotka lämmittää mun mieltä silloin kun kaikki menee vähän räkäisesti.
“Onneksi on ystävät ja nautintoaineet” totesi kerran yksi mun parhaista ystävistä, ja -anteeksi nyt vaan mummi ja faija- se on kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiin totta aina toisinaan. Kuitenkin näin työpaikallani asuvana ja perheen illallisiin ennemmin kuin omiin asioihini keskittyvänä ihmisenä saatan viettää päiviäkin vain kotona tai kodin asioita hoitamassa. On se tietenkin kivaa, ja arvostan paljon sitä miten M ja D pitävät mua niin suurena osana perhettä, että mut automaattisesti lasketaan mukaan kaikkiin juttuihin. Silti, mun sisäinen vierivä kivi ei osoita sammaloitumisen merkkeja, olin mä kuinka tyttöjä lastenkutsuille raahaamassa tai kattilaa puhtaaksi rapsuttamassa. Kaikki kodin ulkopuoliset kanssakäymiset on sit niin spesiaalia nannaa, että arki menee lupsakkaasti ja suhteellisen vitutuksetta. Tiistaina mun lemppari ärsyttävä pariskunta eli M&J tulivat Sydneyhin, ja luonnollisesti oli pakko lähteä ulos tuulettumaan heidän seurassaan. Mua väsytti paljon enkä oikein tiennyt olenko kovinkaan juhlatuulella, mutta soitin mukaani ihanan R:n, ja pistin korkkarit jalkaan ja taksin alle.
Kyllä se fiilis sitten löytyikin nopeasti - en ollut nähnyt M&J:tä aikoihin, ja jälleennäkemisen riemulla ei ollut alkua eikä loppua. Mulla ja pariskunnan feminiinisemmällä puoliskolla oli tuhat ja yksi asiaa päivitettävänä toisillemme, valkkari oli kylmää ja märkää, ja Bondi beach road hotellin live-musiikkikin oli loistavaa. R tuli myöhemmin paikalle, istuttiin ulkona terassilla ja jatkettiin samaa kaavaa. Seuraavat muistikuvat ovat den glider in:in laulamista M:n kanssa ja hurjien aploodejen keräämistä, baarin vaihtoa, R lähti kotiin, säälittävimpiä pick-up lineja IKINÄ, lisää valkkaria, kymmenittäin kuvia mun uudella pinkillä kameralla, joku kukka mun hiuksissa, ja kylmän riisipuuron syömistä soijan kera aamuyöllä (?! PORKEE VIVIAN PORKEE). Kymmenen pisteen vihje: tärisikö mahdollisesti sankarittaren kätöset aamulla? Kyllä.
Kylmän veden ja vitamiinipillereiden (ja ehkä muutaman kylmän lihapullan) tankkaus on hyväksi havaittu kikka, mutta keskiviikkona löysin ihan uuden ja täydellisen krapulan poistajan! Mä lähdin shoppailemaan yksikseni. Kaupoissa oleva ihana tuuletus piti mun pään virkeänä, mun pitkä lista tarpeellisista ja mä-haluan -asioista toi virikkeitä, ja kävely plus vesipullon tyhjentäminen kitaan paransi tärinän ihan huomaamatta. Mun shoppailupäivä oli ihana. Rakastan shoppailla yksin. Rakastan shoppailla aamulla. Nykyisin tykkään myös shoppailla krapulassa. Mun missio oli löytää ne Tony Biancon nahkaiset kiilakorkonilkkurit, mutta niitä ei ollut vielä tullut. Kävin paijaamassa muutamia muita kenkiä, kävin ostamassa apteekista (! apteekit ovat täällä ihan käsittämättömiä, niistä saa kaikkea) kiharrusraudan ja lämpösuoja-ainetta sekä hiusvärin, koska R värjää mun hiukset takaisin tummemman ruskeiksi perjantaina. Mä en tiedä ollenkaan mitä kiharrusraudat maksavat suomessa, mutta mun ostama Vidal Sassoonin keraaminen kihartaja maksoi 19 dollaria. Mitä helvettiä, se on alle 12 euroa?! Mistä lähtien kaikki täällä on ollut niin halpaa?
Supertyytskärinä jatkoin yhteen mun ehdottomaan suosikkikauppaan täällä, eli General pants co.:n. Se on aika samankaltainen kauppa mitä Carlings Suomessa, paitsi noin sata kertaa suurempi ja paljon enemmän koruja, laukkuja, mekkoja, kenkiä, housuja, hameita… Ihania merkkejä, paljon kaikkia kiinnostavia aussimerkkejä ja pieniä brändejä ja uniikkia kamaa. Hinnat on hieman kalliimpia mitä jossain ihan perustrikoota kauppaavassa puljussa, mutta vain hieman, JA GPC:llä on aina muutamia rekkejä täynnä ale-kamaa. GPC:n myyjät valitaan paitsi helkkarin hyvän palvelun myös ainakin mun silmää miellyttävän ulkonäön perusteella, ja ne kiltisti kantaa sun kamat sovituskoppiin venailemaan ja juoksee sulle “sulle sopivia” vaatteita kokeiltavaksi. Joo, kovia ne on kaikkea myymään, mutta se on niiden työ, ja rehellisesti sanottuna voisin ottaa ihan kaiken mitä sieltä kaupasta saa, että ei mua haittaa ollenkaan. Tällä kertaa ostin vain yhden asian, australialaisen Don’t ask Amanda-merkin valkoisen hameen.
Seuraavaksi kiersin noin sata muuta kauppaa, sovittelin muuamia pikkumustia, mallailin uutta laukkua itselleni, ostin uudet kotihousut ja lisää hyväksi kokemiani alusvaatteita ja pari työpaitaa.. Katsoin faijalle synttärilahjaksi the Beatles-kirjaa, mutta kassalla tajusin sen järkäleen lähettämisen maksavan aivan älyttömästi, ja sen kirjan nyt muutenkin saa varmaan akateemisesta. Muuta hyvää ja “tarpeellista” ostettavaa en löytänyt, paitsi tietenkin boksillisen sushia lounaaksi. Sushi on halvinta noutoruokaa Sydneyssä, ja ehdottomasti parasta. Mä en ole käynyt neljään kuukauteen mäkkärissä tai missään muussakaan pikaruokapuljussa, kun sushia saa joka paikasta, tai vaihtoehtoisesti kävelen duuniin syömään. Mitähän sitten käy kun mä palaan Suomeen?
Illalla meille tuli käymään tämän perheen ensimmäinen nanny ikinä, joka oli nyttemmin jo kolmekymppinen nainen. Mä olen kahdeksas nanny tässä perheessä, eli mua ennen tässä talossa on asunut aika monta erilaista tyttöä kuin minä. Jotenkin tosi kiehtovaa, että M ja D ja tytöt ovat nähneet niin monta erilaista suomalaista tyttöä, jakaneet arkensa ja elämänsä heidän kanssaan. Nanny numero yksi kertoi tuntevansa pari meidän kadulla asuvaa ystävää, ja lähdettiin heidän kanssaan meidän paikalliseen parille. Nanny numero ykkösellä ja nanny numero kahdeksalla oli aika paljon kokemuksia ja tarinoita vertailtavana, eli poikien saapuminen myöhässä ei haitannut meitä lainkaan. A on hauska aussi ja L on taiteesta tykkäävä britti - ei yhtään huonoja naapureita mulle. En ole varmaan vuoteen pelannut kertaakaan biljardia, ja nyt kun L sitä ehdotti, olin aivan fiiliksissä. Biljardi on tosi kivaa, vaikka ei kyllä ainakaan allekirjoittaneelta luonnistu viinin äärellä niin hyvin. Hauskaa kuitenkin riitti, tosi tosi hauskaa.
Oli loistava idea lähteä ennen yhtä kotiin ja ajoissa nukkumaan, sillä edellisen pämppäreissun tummat silmänaluset olivat edelleen pohjalla. Uni maittoi taas, ja varmasti seuraavaksi otan lounasta ja päikkärit. Mahdollisesti illalla menen naapuretteni kanssa ottamaan uudemman errän bilistä jos jaksan, ja viikonloppukin alkaa jo huomenna! Lauantaina menen kahvilaan ja mahdollisesti ulos (kauhean nestepitoinen viikko), sunnuntaina on paikallinen ANZAC-päivä, eli muistellaan sodassa kaatuneita ja pämpätään. Maanantai on onneksi kansallinen vapaapäivä, eli viimeistään maanantaina otan taktista leediä koko viikon edestä.
Sunnuntaina M lähtee kahden viikon työmatkalle Prahaan ja Dubaihin, ja tiedossa on taas hyvin erilaiset 14 päivää kotona kun Vivve pyörittää arkea. M tilasi mulle yhdestä supermarketista kotiinkuljetuspalvelun, että voi käydä kaupassa valitsemassa ruokaostokset mitä haluan, ja ne kyyditetään mulle kotiin! Ihan parasta! Tietenkin D voisi tehdä autoilevana ihmisenä ostokset ihan ongelmitta, mutta mä jotenkin olen aina tykännyt tehdä ruokaostoksia. Siinä on oma viehätyksensä kun valkkaa aamupalajugurtteja, punnitsee avocadoja ja etsii lempparimehuaan. Se ostosten kotiin raahaaminen vaan on välillä bussiteitse vähän rankkaa, mutta nyt on sekin ongelma ratkaistu! Hip hip huraa!
xx
Kiitos paljon! :) Negatiiviset kommentit on ihan jees, kaikilla on oikeus olla ihan mitä mieltä tahansa, ei kenenkään tarvii lukea mun pitkiä postauksia. Äitikin toivoi, että kirjottaisin useemmin ja lyhyemmin, että ehkä mä joskus kokeilen.
Arvaa vaan viis kertaa heräskö mielenkiinto et kukakukakuka sä olet, haha! Kiitos paljon, ja kyllä kattelen.
(hyvältä näyttää)
Kiitos paljon! Tulevalle au pairille vinkvink, että oon ajatellut HETI kun saan vähän enempi aikaa kirjoittaa jonkinlaisen “starters kit”:in tästä työstä ja mun kokemuksista siitä - niin hyvässä kuin pahassakin. Kuitenkaan kaikissa mun ihan arkisissa postauksissa ei tuu töistä nyt niiin paljoa puhuttua, että toi vois olla ihan paikallaan. :)
Hmm.. Aika yksinkertaisilla asioilla varmaan. Nukkumalla päiväunia, menemällä hierottavaksi tai muuten vaan spa:han hoidettavaksi, syömällä hyvin, ostamalla jotain mitä en tarvitse mutta HALUAN.
Tein ne kiharat ihan good old vessapaperimenetelmällä, eli rullailin noin sata pientä hiusosiota n. kahden vessapaperipalan ympärille, solmin ne kiinni, ja sitten nukuin yön yli. Aamulla sitten avasin ne, ne näyttää silloin aivan lampaan perseeltä, eli kovin ottein pää alaspäin ravistelu näppejä apuna käyttäen, pientä tupeerausta ja tonni lakkaa. Ja noi sit kans pysyy! Ei kannata koskee hiusharjalla lainkaan, muuten se kihara aukeaa liikaa ja niistä tulee tosi hamppusen näköiset. :)
